Kulttuuria


Viime aikoina suomalaisia on puhututtanut Suomen kuva maailmalla ja luottoluokistuksen. Maakuvaa olen itsekin saanut olla muokkaamassa. Vuosia olen opettanut, että suomalaisuus elää kulttuurin ja luonnon sekä maaseudun ja kaupungin kiehtovassa välimaastossa. Kulttuurimaisema, kylät, kaupungit ja alueet saavat meillä edelleen merkityksenä suhteessa luontoon, eivät suhteessa kulttuuriperintöön tai historiaan. 
helsinki11.jpg
Vasta kylmän sodan päättyminen antoi tilaa toisenlaisiin painotuksiin. Maamme integroitiin osaksi eurooppalaista politiikkaa. Tarvittiin uusi kertomus. Suomi nostettiin korkean teknologian mallimaaksi. Historia ja kulttuuri antoivat vastauksia klassiseen kysymykseen: mitä Suomi todellisuudessa on? 

Suomeen liittyvät mielikuvat korostavat edelleen kylmyyttä, metsäisyyttä, luontoa ja pohjoisuutta. Maailman mediassa Suomi esiintyy epädramaattisena ja pienenä toimijana, joskin myönteisesti, silloin kun tilaa annetaan. Joskus saamme mallimaan roolin. Matkailumaana Suomella ei ole vahvaa profiilia. Talvi korostuu paremmin kuin kesä. Ne, jotka maatamme tuntevat, korostavat elintasoa, toimivaa järjestelmää, rauhallisuutta ja tuvallisuutta. 

Suomi on muille kiinnostava historiansa, yhteyksiensä ja kokemuksensa vuoksi. Tässä on kulttuurisen identiteetin ydin. Kulttuurin perusta on pidettävä vahvana ja tasa-arvoisena. Siinä sen voima. 

Ars longa, vita brevis (Taide, taito pitkä, elämä lyhyt)